KAKSI VIRKKUUTA

Oli pakko piristää maailman ankeimman esineeni ulkonäköä. Miksi keski-ikäisyyden pitäisi olla vain ankeaa? Tehdään siitä coolia!

Verenpainemittari! Blaaaah! Mun mielestä nyt vähemmän.

Piristystä myös itsensä piristämiseen:

Kaljanlämmitin! Eiku...

DIY SUOJARUUKKU

Raju harjoittelu näkyi ja hyvä palloparkani, pikkuveljeltäni peritty, puhkesi. No ei se mitään, uusi elämä löytyi. Idea syntyi perinteisesti juuri nukahtamisen kynnyksellä ja aamulla uusi suojaruukku olikin valmis.

PARRU ON SISUSTANUT 2/PARRU HAS DECORATED 2

Tarvitsin työpöydän. Olin vältellyt työpöytää asunnoissani vuosikaudet, sillä se on ollut aiemmissa asunnoissani roinan kerääjä. Pahimmat rytökasat kertyivät aina työpöydän päälle, eikä se ikinä ollut oikeassa käytössään. Nyt se toimii pienen pötkökeittiöni apupöytänä ja voin viimeinkin alkaa rakentaa laivaa, jonka runkoa ovat ystäväni kantaneet parissakin eri muutossa. Ja yksiin korumyyjäisiin.

Pöytälevy on löydetty ja itse raaputeltu nimeltämainitsemattoman halpafirman tuotos, kuten pöydän jalatkin. Menetin neitsyyden tämän paikan suhteen erään lavastuksen ansiosta ja olen vapaaehtoisesti kerran mennyt sinne sen jälkeen takaisin. En ole itsestäni lainkaan ylpeä.

I really needed a desk. I have been avoiding having one in my apartmens for years, since they only have caused heaps of random objects piling on them earlier. The desks have hardly ever been used in their actual purpose. Now this one is a nice help desk for my tiny stuffy kitchen and I can finally start building this ship. The skeleton of it has been carried in various movings by my friends. And to one jewelry fair.

The table board is a found one, originally from a cheap furniture company whose name wouldn´t be mentioned. I scratched it myself. The table legs are from the same company. I lost my virginity of going there due a staging project and I have willingly gone back once. Don´t feel proud at all.

Seuraavaksi aion sisustaa pikkupikku kylppäriäni. Tässä saitte kurkistusta sinne.

I will start to decorate my tinytiny bathroom next. Here you had a sneak peak.

PARRU UUTISISSA/PARRU IN THE NEWS

Tuttu postaus numerona 20.

Parru is number 20 in the news. 14 pairs of last winters pantihoes ended up covering my stool. The article tells about different ways to make use of old clothes.

TIRKISTYKSIÄ PARRULAAN / SNEAK PEAKS TO CASA DE PARRU

Yksityisyrittäjän kuittimestat. Alunperin tehty näytelmään loppuratkaisulaatikoksi. Vaneria, päällä glittersukkahousut.

 Kesäsupi

Ihanat uudet aurinkolasit ystäviltä Virosta

Anton oli yökylässä ja petasi. Sweet.

Näin sain jääkaapinkin natsaamaan värimaailmaan. Postikortti Jenni Haili, "I´m okay"

Nainen tarvii sinitiaisen ja rukousnauhoja

Monta rukousnauhaa. Kesäinstallaatio

UUSIN TUUNAUS/MY NEWEST PIMPING

Uusin tuunaus/my newest pimping

 

SUKKAHOUSUISTA RAHIN PÄÄLLINEN

Tämä idea on pyörinyt mielessäni pitkään. Pesin viime talven sukkahousuvalikoiman pyykkipäivänäni (ks. viimeistä edeltävä postaus) ihan tiukat suunnitelmat mielessä. Nyt ne sitten alkoivat toteutua ja tämän innon voimin myös siivosin asuntoni. Ihme tehomyräkkä valtasi casa de Parrun. Minut on yhteiskunta kasvattanut huolella ajattelemaan ympäristöäni ja potemaan huonoa omaa tuntoa asioitten pois heittämisestä. Tämä fakta saa sitten luovuuden esille, mitä moninaisimmissa muodoissa. Tässä hyvä esimerkki.

UUSI PÄÄLLINEN JALKARAHILLE

Otetaan siis kunnon kasa vanhoja, rikkinäisiä sukkahousuja. Minä leikkasin ne tällä tavoin, koska halusin nähdä, millaista vaihtelua kuteeseen nuo paksummat kohdat tuovat. Toki housut voi silputa myös spiraalina, jos on enemmän tasaisen jäljen ystävä.

 Jokainen kulma myös auki. Leikkasin vyötärön osan samaan tyyliin kaksinkerroin sivulta toiselle ja saumat avaten. Leikkausjälkeni on (Au! Nyt pisti kesän eka hyttynen! Hyvää kesää!) n. 1,5 cm levyistä. Leikkausjäljen vaeltelua tai epätasaisuutta ei kannata pelätä, sillä kude rullautuu eikä kukaan siis saa koskaan tietää saksien käytön yksityiskohtia.

 Aloitin virkkaamisen mustalla kuteella ja koukulla nro 10. Sitten huomasin että matskuni alkaa loppua, siivosin vaatekaappini lisämatskun toivossa ja samalla koko lattian enkä lopulta voinut jättää imuroimatta ja löysin parit rikkinäiset kamelin väriset sukkahousut.

 Tämä on muuten kätevä tapa mitata onko neuloma jo neliö, jos siihen pyrkii. Vielä muutama rivi. Tuo oma neulomukseni on n. 50x50 cm. Yhdet sukkahousut riittivät denierimäärästä riippuen 2-2,5 kerrokseen. Kun virkkaa ohuella kudelmalla paksumman päälle, kannattaa pitää kude koko ajan löysänä ja antaa sille vapaus mennä siihen kokoonsa ja väljyyteensä, kuin se luontevasti asettuu. Muuten alkaa tehdä helposti liian kireää ja työ saa odottamattomia muodonmuutoksia. Paksummalla taas ohuen päälle kannattaa hieman kiristää otetta. Yhteensä tähän tapaukseen kului noin neljättoista sukkahousut (!).

Oi katsohan, kuinka kauniisti lamppuni sopiikaan auringonlaskuun! Takaisin asiaan, eli tadaa:

Tarkoituksenani oli tehdä sukkahousuista itselleni sisustustyyny sängylle. Sitten muistinkin, että rahini päällinen on sietämättömässä kunnossa ja kas kummaa, koko oli täydellinen!! Ennen-kuvaa en edes ehtinyt ottaa, kun ompelin jo päällisen paikoilleen. Ei sitä olisi kukaan tahtonut nähdäkään. Sukkahousujen vyötärönauhoillekin tuli hyvää käyttöä:

Kaksin kerroin ja

nutturapidikkeeksi! On muuten ihan oikeasti tosi sopivan elastisia, eikä näitä erota kaupan vaihtoehdoista. Suosittelen!!

MATOT

Sisustukseni etenee. Äiti kyseli sniikisti asuntoni värimaalimasta ja yllätti ihanasti tällä villalankamatolla. Niiiin lämmittää ja on pehmeä, kun on oman äidin tekemä.

Tässä oma tekele. Heijastin piirtämäni hevosen pään kalvolta mustalle messumatolle ja leikkasin piirtämieni ääriviivojen mukaan.

SISUSTUSTA UUSIKSI OSA KERRALLAAN

Tästä lähtee Parrun sisustusuutiset. Kattokruununi on kulkenut kämpästä toiseen kymmenen vuotta ja alkanut näkyä eri sisustuskuvissa vähän turhan usein. Kuvittelin todellakin olleeni ainoa, joka tajuaa tämän kruunumallin kauneuden. Viisastuin. Musta kattokruunu on kuitenkin mun juttu ja piste, mutta timantit alkoivat jo pikkuhiljaa tuntua kuluneelta näyltä. Lukemattomat ovat ne minuutit, jotka olen ajatuksissani tuijottanut sängyltä tuota valaisinta. Olen laskenut timantteja niin hakiessani niistä vastausta erinäisiin kysymyksiin, kuin huolehtiessani, unelmoidessani, surressani tai odottaen unta. 

Alla oleva kuva on hauska ennen- kuva lampusta. Ystäväni rakensi näyttelyä ja täytti pallot kaasulla asunnossani. Toinen ystäväni otti kuvia minulle jotta näkisin asuntoni täynnä palloja, sillä olin samaan aikaan töissä. Kiitos Kalle Luostarinen. Lurttu. 

Jälkeen: 

(Eikä lamppu vieläkään ole kytkettynä. Osaan kytkeä sen ihan fine, muttakun.)

Yksi päivä tuunasin myös peilini. Ja kyllä, olin ihan semijärjissäni sen tehdessäni.