Berliinissä on ihanaa. Heittäkää mitä hipsteri-kommenttia haluatte, minä hengitän siellä paremmin ja kuuntelen itseäni enemmän. Olimme reissussa vapun tienoilla ja 1.5. oli mahtavat mellakkameiningit. Punkkarit ja muut vaihtoehtotyypit olivat kaduilla. Ja ne sadat poliisit tietysti.
Ystäväni helpottautuu.
Matkalla Kreuzbergiin.
Parrua kieltämättä hieman jännittää Kottbusser torilla tällä kertaa.
Kreuzberg, Adalbertstrsssen ja Naynunstrassen kulmasta.
Ai Wei Wein näyttelystä.
Performanssi Kreuzbergissa.
Taitelijaryhmä Non Gratan tykitystä. Se oli juuri niin "unreal", kuin ihmiset ympärillä hokivat.
Kuvassa ystäväni Kaisa Luukkonen (siivet päässä) ja Peter Rosvik (selin siinä vieressä), Non Grata-ryhmän osina. Parasta matkaseuraa.
Jopa näin viiden päivän matkalla (tosin ensimmäisellä kahteen ja puoleen vuoteen!!!) isot kelat alkavat pyöriä. Silmät avautuivat monille junnaaville ajatusketjuille liittyen kaiken maailman pärjäämisasioihin. Huolehtiminen kuluttaa ihan hirveästi voimavaroja niin, ettei sitä huomaakaan. Käsitin asioiden olevan paljon pienempiä, kuin olin niistä itselleni tehnyt ja asiat loksahtelivat omiin lokeroihinsa. Ennen ne pyörivät hallitsemattomana ja vellovana klusterina paivätajunnassa.
Matkustuskänni. Humala siitä, että kokee ihania asioita. Siihen lisäksi ruokakänni mainiosta entrecotesta valkoviinin kanssa. Tietysti pakolliset reissupäiväkännit siihen päälle.
Matkalla lentokentälle piti tirauttaa ne lähtöitkut. Joka kerta sama asia. Inhoan lähtee Berliinistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti